Strateginen ja taktinen – näitä termejä käytetään ammattiympäristössä paljon. Niinkään paljon näitä termejä ei viljellä ihmisten henkilökohtaisissa ominaisuuksissa. Tästä huolimatta tunnen ihmisiä, jotka eivät ole millään lailla urasuuntautuneita, mutta edustavat kunnioitettavaa strategisen ajattelun kyvykkyyttä ja sitten taas ihmisiä, jolla on aina ihan voittamaton taktiikka takataskussaan pelata asiat itselleen parhain päin. Oletko sinä tavannut näitä tyyppejä?
Mikä ero näillä sitten on?
Pääsääntöisesti meitä voi kuvata sanalla taktinen ajattelija. Toimimme sellaisilla tavoilla, jotka koemme parhaaksi ja jotka ajavat etujamme siinä vallitsevassa tilanteessa. Strateginen ajattelija sen sijaan katsoo lavealla näköalalla eteenpäin ja luo haluamansa tilanteen. Kumpi sinun tulisi olla? Se, joka reagoi tilanteeseen vai se, joka on itse tilanteen luonut?
Karkeasti strategisen ja taktisen ajattelun voisi jakaa kysymyksiin minkä vuoksi/miksi ja koska. Strateginen ajattelu on eteenpäin menevää ja päämäärähakuista, ja myös käsittelee aikaa päämäärätietoisesti. Taktinen ajattelu perustuu ajatteluun syyn kautta ajattelematta niinkään kauas kantoisia vaikutusta.
Oiva esimerkki näistä kahdesta ajattelumallista tulee professori Bodil Jönssonilta ja on seuraavanlainen:
Jos Antiikin Kreikassa pieni lapsi esitti kysymyksen ”miksi tuo tammenterho on maassa”, hänelle vastattiin ”jotta siitä voi kasvaa tammi”. Tässä ajassa lapselle vastattaisiin ”tammenterho on maassa, koska se on pudonnut tuosta tammesta”.
Omasta työstäni voin nostaa seuraavanlaiset esimerkit: 1) organisaation osaamisen rakennetta muutetaan/syvennetään harkitusti ja ennakoiden vastaamaan tulevaisuuden tarpeita vs. 2) hoidetaan joku koulutuspäivä johonkin kohtaa, koska sellainen kuuluu järjestää. Kumpi näistä on strategista ja kumpi taktista ajattelua. Aivan, juuri niin. Uskon että sait asiasta kiinni.
Strateginen ajattelu on keino, jolla voitetaan sodat
Ja ehkä myös muutetaan maailma. Taktisella ajattelulla sammutamme siinä matkalla tulipaloja ja teemme mahdollisesti omia väliaikaisvirityksiä asioiden hoitamiseksi. Silti jostain syystä pysymme taktisessa ajattelussa kiinni. Ryvemme vallitsevassa olotilassa yksittäisiä pikavoittoja napsien eikä suostuta näkemään mahdollisuuksia ympärillä. Uusia suuntia ei voi avata, jos pääsuunta ei ole tiedossa. Miten tämä toteutuu omassa kehityksessäsi eli millainen sun pääsuunta on?
Tavoite on merkityksellinen
Aiemmin mainitsemani professori Bodil Jönsson sanoi kirjassaan hetkessä elämisestä seuraavaa:
Tästä hetkestä tulee toimintakyvytön, jos emme tiedä mitä tehdä kuukauden kuluttua. Kuva tulevaisuudesta on nykyisyydessä elämisen kannalta välttämätön.
Samassa kirjassa hän antoi neuvoksi arvioida sitä miltä tilanne näyttää 5 vuoden kuluttua. Kuvitella sen jälkeen olevasi tulevaisuudessa ja katsoa taaksepäin sekä yrittää laskea miten olet siihen päätynyt. Tee aikataulu, määritä välitavoitteet, deadlinet ja ennen-jälkeen suhteet.
Näillä ohjeilla päästään lähemmäksi strategista ajattelua. Taktisia keinoja toki tarvitaan, mutta ne eivät voi olla ainoita, mikäli on tarkoitus itse hallita kokonaistilannetta. Nämä kaksi ajattelua ja niiden suhde toisiinsa on tärkeä hallita niin siviilissä kuin siellä työpaikallakin.
Käy myös lukaisemassa tekstini siitä, kuinka pystyt määrittelemään yrityksellesi tärkeimmän kehityskohteen https://valmennusgongi.fi/mita-yrityksesi-tarvitsee/
Ja jos asiakkaasi ajatukset kiinnostaa, niin täältä pääset lukemaan niistä
Katso Gongin valmennukset yrityksesi menestykseen.
Tutustu myös Gongin verkkovalmennuksiin esimerkiksi Myynnin käsikirjasta täältä Myynnin käsikirja – G. (valmennusgee.fi)